Lahjoituskäynti Lastenklinikalle

Esikoiseni on varsinainen maailmanparantaja jo varhaisessa 7 vuoden iässä. Esimerkkinä kerron, että hän its e koki että viime joulun paras joululahja - mikä sai hänelle liikutuksen kyyneleet silmiin - oli Unicefille tehty lahjoitus hänen nimissään. Halusin siis ehdottomasti, että hän pääsee mukaan kun menen käymään lahjoituskäynnillä Lastenklinikalla.
Ensin siivosin omat kaappimme lasten ihan pienistä vaatteista.
Sitten ajattelin -ja kun ei niitä nyt niin kauhian paljon enää ollutkaan - että joskohan joku muukin haluaisi itselleen hyvän mielen. Ihanista työkaveristani löytyi monta jotka olivat halukkaita pikkuisia auttamaan. Eräät jopa ostivat uusia vaatteita, jotta pääsivät myös lahjoittamaan. Eikö ollut ihanan liikuttavaa?

Sitten meillä olikin jo mukavat kasat vaatteita vietäväksi.

Sovin luovuttamisesti apulaisosastonhoitajan kanssa ja lähdin jännittyneen esikoisen ja riehakkaan kuopuksen kanssa matkaan. Kuopus (3v) ei taida ihan vielä ymmärtää mitä teimme, mutta ei hänen vielä tarvitsekaan.

Veimme lahjoittetut vaatteet vastasyntyneiden teho-osastolle. Hoitajat ottivat ne vastaan ilolla. Kurkkasimme vähän vauvoja lasin läpi, mutta emme toki halunneet yhtään liikaa aiheuttaa hämminkiä käynnillämme, joten lähdimme melko pian takaisin.
Minulle jäi hyvä mieli. Tein jotain arvokasta tavallisena torstaina.
Lelujakin Lastenklinikka ottaa vastaan. Ja pikkulakanoita.
Onko sinulla hyviä ideoita samantyyppiseen toimintaan?

myrskyn keskeltä
MIA